Kuinka tapasin Börjen?

Olen tänä keväänä piirtänyt kuvat Pirjo Suvilehdon kirjoittamaan Anni ja loistokoirat -kirjaan (Wsoyn syksyn 2012 ohjelmistossa). Kirja kertoo tytöstä, joka haluaisi oman koiran ja miettii minkälainen koira olisi hänelle hyvä.

Välillä kuvittajan työssä joutuu erikoisten aiheiden eteen. Joskus on pitänyt piirtää aaltoenergiasta, joskus on sanottu, että piirtämäni bussinesmiehet näyttevät päiväkodinsediltä ja -tädeiltä. Anni ja loistokoirat on melko tuttua aihepiiriä, koska minullakin on ollut koiria, vaikkakin kauan sitten. Kun tein kuvaa koiravaljakosta kysyin neuvoa koiravaljakkoihmisiltä. Kun piti piirtää yksi pieni kuva lukukoirasta, tutkin asiaa netistä. Lukukoirista ilmestyi useimmin esille Börje, valkoinen maltankoira, joka työskentelee Espoossa Sellon kirjastossa.

Soitin Börjen emännälle ja kysyin voinko piirtää kirjaan nimenomaa Börjen ja voimmeko laittaa kirjan tekstiinkin tämän koiran nimeksi Börje. Börje ja emäntä olivat mielissään ajatuksesta.

Tapasin Börjen emäntineen näyttelyssäni Lastenkirjakaupassa. Voi, mikä olento! Pieni valkoinen karvainen ja hyvin rauhallinen turriainen, joka kiipesi syliini katsomaan kirjan kuvia. Tuntui ihanalta. Ja Börjen terapeuttinen vaikutus tuntuu vieläkin: kun näen valokuvan Börjestä käy hyvä olo lävitseni.

Börjen työ on auttaa lukemisen oppimisessa. Börjelle voi varata ajan, jolloin Börje kuuntelee kun lukemisen harjoittelija lukee kirjaa. Ja Börjeä ei harmita yhtään, vaikka aina ei menisi oikein!

Minusta on ollut kiinnostava kuulla, että Börje pitää erityisesti joistain asioista tekstissä tai kuvassa. Kuulemma Ihme juttu! -kirjasta "lampaan ipanan papana" kuulostaa erityisen jännältä. Ja Hilpeässä uimartekessä uimarengas on kiinnostava, kun taas ulpukankukkaa Börje yritti ensin nakertaa kirjasta pois.