Sivut

maanantai 10. joulukuuta 2012

Teetä

Piirtäessä juon teetä, kannuittain. Aina kun tuntuu, että pieni tauko olisi paikallaan, voi kipaista keittiöön lämmittämään vettä ja sitten takaisin työpöydän ääreen teekannu ja kuppi mukana. Monet muutkin kirjantekijät tuntuvat nauttivan teestä. Kuinkahan monen kirjailija, kuvittajan ja kustantajan kanssa olenkaan vertaillut teelaatuja ja kertoillut lempiteekaupoista? Rannelan Terhin kirjailijablogin nimikin on: Mukillinen mustaa teetä, matkoja ja muistikirjan sivuja.

Nykyään ainoa oikea tee löytyy mielestäni teekaupoista, joita Helsingissä on onneksi muutama. Ne ovatkin ihania käyntikohteita, vaikka ei yhtä teehullu olisikaan kuin minä. Useassa näistä puodeista saa istua juomaan teetä. Ja tietenkin ostaa mukaan pieniä ihania pusseja lempeitä ja jännittäviä makuja. Teekauppoihin voi mennä vaikka ei tietäisikään tarkalleen mitä teelaatua haluaisi ostaa. Myyjät ovat ystävällisiä ja keksivät kyllä jotain maistettavaa jokaiselle. Aluksi sanoin vain että pidän maustamattomasta vihreästä teestä, mitähän ottaisin seuraavaksi? Pikkuhiljaa olen laajentanut mm. pu'er ja oolong teehen.

Tuota ihanaa erikoista pu'eriä saa Helsingissä mm Pienestä Kilpikonnasta (Eerikinkatu 1). Siellä pu'er on suurina pyöreinä lituskoina kakkuina, joista sitten irroitellaan sopiva määrä teetä. Pienessä Kilpikonnassa kannataa myös pysähtyä juomaan teetä, koska teen haudutus on siellä todella kaunista ja mielenkiintoista.

Teen seuraksi suosittelen suomalaisia nuortenkirjoja:
Mila Teräs: Perhosen varjo
Salla Simukka: Jäljellä
Seita Parkkola: Usva
Terhi Rannela ja Anneli Kanto: Tähystäjäneito
Kirsti Kuronen: Omenapuu laulaa
Laura Lähteenmäki: North End
Sari Peltoniemi: Suomu

Kylmä, viima ja pimeys muuttuvat lempeäksi mauksi ja hetkeksi jossain ihan muualla.

4 kommenttia:

  1. Alkaa heti tehdä mieli teekupillista, kun tätä kirjoitustasi lukee.

    Aamuni alkaa yleensä vahvalla mustalla teellä, mutta pitkin päivää juon erilaisia vihreitä teelaatuja.

    Tuntuu, että tee auttaa minua keskittymään kirjoitustyöhön. Kupillinen vihreää teetä piristää ja rauhoittaa aina.

    Viimeksi Helsingissä käydessäni piipahdin tuolla Pienessä Kilpikonnassakin.

    Kiitos Karoliina, että olet vienyt minut Helsingin teekauppoihin. Käydään taas teellä yhdessä!

    Mila

    VastaaPoista
  2. Ostin viimeksi vuosikerta"kakun" pu'erhiä. Sen verran kovaksi se on tiivistetty, että ilman naskalia siitä ei saa mitään irti. Teeseremoniani alkaa siis hakkaamalla teekakun reunaa naskalin ja vasaran avulla.
    Leena Hietamies

    VastaaPoista
  3. Oh, ihan kokonaisen kakun!
    Pienessä kilpikonnassa irrottelevat semmoisella piikillä pussiin sopivan määrän. Sitä on ihan helppo käyttää. Niitä piikkejä taisi olla siellä myytävänä. Auttaisikohan teeseremoniaasi?
    Mutta eikö ole hyvää?

    Mila, muistan aina kuinka kirjailija Mila osti kaksi unssia Tähtitaivasta The Ounce -puodista.

    VastaaPoista
  4. Tämä on ihanan lämminhenkinen postaus meille kaikille teeihmisille. Tee on erottamaton osa arkeani. Se on enemmän kuin juoma, se on elämäntapa ja -filosofia, kutsu pohdiskeluun ja pysähtymiseen. Pannuni on hauduttanut viime viikot afrikkalaista teetä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti